 |
| Kirkastuvaa - akryylimaalaus 8/2012. |
Ensimmäinen käsitteli ylilääkitystä ja sen järjestimme yhdessä Keski-Uudenmaan Vammaismessujen kanssa. Nyt oli puhe kehitysvammaisten ja autismin kirjon ihmisten psykiatrisista ja neuropsykiatrisista palveluista.
Jatkoa varmasti seuraa. Alustavaa puhetta on ollut muun muassa itsemääräämisoikeudesta ja tuetusta päätöksenteosta sekä asumispalveluista ja niiden kilpailuttamisesta. Toivottavasti sopivia yhteistyökumppaneita löytyy.
On tärkeää mahdollisimman monessa yhteydessä muistuttaa, ettei vammaispalvelujen epäkohdissa ole kyse vain satunnaisista virheistä tai ohimenevistä pullonkauloista. Yksittäistapauuksissa, joita suuret vammaisjärjestöt helposti vähättelevät, rikotaan järkyttävän usein järkyttävän räikeästi perus- ja ihmisoikeuksia.
Parasta asiantuntemusta
Syksyn ylilääkitysseminaarissa oli asiantuntijana emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä, joka on tehnyt suuren työn vanhusten liiallisen lääkityksen nostamiseksi julkiseen keskusteluun. Yhteistyö hänen kanssa on sittemmin jatkunut.
Psykiatrisia ja neuropsykiatrisia palveluja käsitelleen seminaarin järjestäjätahot olivat lähteneet liikkeelle ykkösjoukkueilla. Puheenjohtajana toimi Etevan toimitusjohtaja Markku Niemelä. Päivän puhujina olivat muiden muassa apulaisylilääkäri Terhi Koskentausta HYKS:n kehitysvammapsykiatrian yksikön ja ylilääkäri Nina Lehtinen Autismisäätiöstä.
Toivottavasti epävirallinen verkostomme pystyy jatkossa hyödyntämään myös tämän seminaarin yhteydessä syntyneitä kontakteja. Kyllä meitä kuunnellaan, kunhan pääsemme puhe-etäisyydelle.
Uskon, että myös alan ammattilaiset hyötyvät keskustelusta omaisten kanssa. Suurten järjestöjen keskustoimistojen kautta kanavoituneesta informaatiosta on nimittäin välillä suodattunut pois tärkeitä sävyjä - sitä elämänmakua.
Psykiatrisia ja neuropsykiatriasia palveluja käsitelleen seminaarin suosio oli huima. Mukaan pääsi yli sata osallistujaa. Silti noin 60 jäi rannalla. Onneksi suunnitteilla on uusia tilaisuus joko vielä tämän vuoden puolella tai ensi vuoden alussa.
Molemmat mainitsemani seminaarit oli osallistujille maksuttomia. Korkea hinta kun estää ikävän usein omaisten osallistumisen tällaisiin tilaisuuksiin.
Ylilääkityksestä avoimesti
Maaliskuun ylilääkitysseminaarissa virinnyt keskustelu sai tavallaan jatkoa nyt pidetyssä tilaisuudessa. Nina Lehtinen kuvasi hyvin, miten lääkekierre syntyy. Kun ihminen käyttäytyy haastavasti, ei helposti tule mieleen, että apau voisi olla lääkityksen vähentämisestä.
Terhi Koskentausta puolestaan kertoi, että kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden lääkityksestä puuttuu tutkittua tietoa. Etevan asumisyksiköissä asiaa onkin ajateltu selvittää. Hänen mukaansa toteutuksessa voisi olla mukana esimerkiksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL. Niin totisesti voisi. THL käyttää kyllä resursseja paljon tyhjänpäiväisempienkin asioiden tutkimiseen.
Toivottavasti kaiku lääkityskeskustelusta kaikuu myös sosiaali- ja terveysministeriöön. Kemiallinen sitominenhan on siellä tahdottu sulkea pois asiakkaan itsemääräämisoikeuksia rajoittavien pakkokeinojen listalta. Perusteluksi on esitetty, että lääkityksen määrää aina lääkäri.
Epäilemättä lääkityksen määrää lääkäri, mutta aika usein potilasta näkemättä ja henkilökunnan toivomusten mukaan.
Nina Lehtinen korosti seminaarissa kontrollikäynnin tärkeyttä. Olisiko syytä korostaa myös sitä, että lääkärin tulisi tavata ihminen, jolle määrää esimerkiksi rauhoittavia tai psyykenlääkkeitä?
Suostuvatko kunnat maksamaan?
Terhi Koskentausta esitteli seminaarissa ehdotuksen siitä, miten kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden psykiatriset palvelut voitaisiin järjestää eteläisessä Suomessa. Siihen voi tutustua Vammaispalveluhankkeen verkkosivuilla. Tarjolla on myös muita seminaarin esityksiä.
Verkostomme pitää ehdotusta oikeansuuntaisena. Annoimme asiasta julkilausuman yhdessä Keski-Uudenmaan Kehitysvammaisten Tuki ry:n kanssa.
Käytin seminaarissa verkostomme puheenvuoron. Korosti tietysti, että ammattilaisten kannattaisi nähdä omaiset mieluummin yhteistyökumppaneina kuin vihollisena. Lisäksi puutuin muun muassa siihen, etteivät kunnat aina ole olleet valmiita maksamaan kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden tarvitsemista palveluista.
Milloin mahtaa olla sen seminaarin aika, jossa aiheena on kuntien suhtautuminen vammaispalveluihin ja vammaisten ihmisten oikeuksiin?
